Suojeluohjelmat ja -alueet

Valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen turvaamiseksi voidaan laatia luonnonsuojeluohjelmia, joilla alueita varataan luonnonsuojelutarkoituksiin. Luonnonsuojeluohjelman laatii ympäristöministeriö ja hyväksyy valtioneuvosto.  

Suomessa on laadittu 1970-luvulta lähtien seitsemän valtakunnallista luonnonsuojeluohjelmaa. Niillä pyritään säilyttämään erityisesti uhanalaisia luontotyyppejä ja elinympäristöjä, jotka ovat tärkeitä niin kansalliselle kuin kansainväliselle luonnon monimuotoisuudelle. Ohjelmat ovat:

• Kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelma 
• Soidensuojelun perusohjelma 
• Lintuvesiensuojeluohjelma 
• Harjujensuojeluohjelma 
• Lehtojensuojeluohjelma 
• Rantojensuojeluohjelma 
• Vanhojen metsien suojeluohjelma 

Vapaaehtoisen luonnonsuojelun toimenpideohjelmat 

Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi vapaaehtoisin keinoin voidaan laatia elinympäristöjen, luontotyyppien ja eliölajien suojelua ja niiden tilan parantamista koskevia toimenpideohjelmia. Toimenpideohjelman laatii toimivaltainen ministeriö ja hyväksyy valtioneuvosto. 

Toimenpideohjelmissa määritellään määrälliset ja laadulliset tavoitteet luonnon monimuotoisuutta edistäville toimenpiteille, ministeriöiden ja valtion viranomaisten vastuut sekä toteutumisen ja vaikuttavuuden seuranta. 

Suojelu- ja tutkimusohjelmien avulla toteutetaan niin kansallisia kuin kansainvälisiä luonnon monimuotoisuusstrategioita ja toimintaohjelmia. Laajapohjaisissa ohjelmissa tehdään yhteistyötä eri tahojen kesken.

Suojelualueet 

Luonnonsuojelualueilla turvataan lajiston ja luontotyyppien monimuotoisuutta. Lisäksi niillä on merkitystä maiseman, kulttuuriperinnön ja virkistyskäytön kannalta.  

Luonnonsuojelualueita ovat valtion omistamilla alueilla sijaitsevat kansallispuistot, luonnonpuistot sekä valtion muut luonnonsuojelualueet. ELY-keskukset hankkivat valtiolle alueita suojelualueiksi. Yksityisen maanomistajan maalle voidaan perustaa luonnonsuojelualue ELY-keskuksen päätöksellä. 

Luonnonsuojelualueen perustamisen edellytyksenä on, että alueella elää tai on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö, luontotyyppi tai ekosysteemi tai tiukkaa suojelua edellyttävän eläinlajin yksilön lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Luonnonsuojelualue voidaan perustaa myös alueelle, jolla on erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma tai erityistä maisemallista arvoa. 

Luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen voi myös vaatia luonnonsuojelualueen perustamista. Alueella voi myös olla erityistä merkitystä luontotyyppien tai eliölajien mahdollisuuksille sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin tai se voi olla muutoin niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu on luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeellista.

Katso myös

Lainsäädäntö 

Luonnonsuojelulaki 9/2023 (finlex.fi)