Karvianjoessa on suurimmat raakkuesiintymät Satakunnassa

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueella Satakunnassa Kankaanpään alueella virtaavassa Karvianjoessa on alueen suurimmat jokihelmisimpukka- eli raakkuesiintymät. Myös muutamia paikallisia muutaman yksilön kokoisia esiintymisalueita on ripotellen siellä täällä pitkin Karvianjoen pääuomaa. Karvianjoen raakkujen elinvoimaisuus on vaarantunut ja arvioiden mukaan kuolleisuus on nopeaa.

Etelä-Suomen raakkujokia yhdistää valuma-alueelta tuleva kuormitus, joka on heikentänyt ja jopa hävittänyt raakkuja. Raakku on erittäin herkkä virtavesiemme laji, joka toisaalta ilmentää joen hyvää tilaa, mutta reagoi voimakkaasti tilanteisiin, jossa sen elinolosuhteet heikkenevät. Viileä, hapekas ja puhdas vesi sopivalla virtauksella ja joen kuohkea sorapohja ovat raakun selviytymiselle välttämättömiä ja tällaisia luonnonmukaisia olosuhteita on Etelä-Suomessa vain harvoin.

Suurin osa Karvianjoen raakuista sijaitsee Natura 2000 –alueella, mutta siitä huolimatta Karvianjoen raakkujen häviäminen on jopa kiihtymään päin. Uusia yksilöitä ei pääse syntymään ja kasvamaan alueelle, koska pohjan laatu on poikasille sopimatonta sen ollessa liettynyt ja sedimentin kovettamaa, ja jäljellä olevat yksilöt ovat vanhoja ja heikkoja. Tilanne on kestämätön ja ilman toimia Karvianjoen raakku kuolee sukupuuttoon nopealla aikataululla. Kuitenkin Karvianjoen valuma-alueella on potentiaalisia puroja ja sivu-uomia, joihin kohdistuu vähemmän maa- ja metsätalouden paineita ja elinympäristö on varsinkin kunnostusten jälkeen soveltuvampaa raakuille. Myös taimenkantojen kohentuminen on hyvinkin mahdollista pienten purojen ja sivu-uomien kunnostusten jälkeen. Raakun esiintymisalueen ja Karvianjoen valuma-alueen vesistökuormituksen vähentäminen on tärkein keino elvyttää raakkuja; kunnostukset ovat tehottomia, jos valuma-alueella ei tapahdu muutoksia. Tilanne ei ole toivoton, mutta nopeita ja suuriakin toimia pitää tehdä, jotta Karvianjoen raakut saadaan selviämään.

Muita potentiaalisia kunnostuskohteita kartoitetaan ja etsitään vuoden 2024 aikana. Koska raakku on vaatelias laji, tarvitaan tarkat selvitykset siitä, minkälaiset kohteet voisivat sopia nyt tai ainakin kunnostusten jälkeen raakkujen uudeksi kodiksi. Ennen kartoituksia maanomistajilta tullaan kysymään niihin lupa. Alueiden ollessa soveltuvia kunnostuksille, maanomistajien kanssa sovitaan ja suunnitellaan yhdessä kaikkia miellyttävä tapa toteuttaa toimet. Kartoitus ja kartoituksen jälkeiset kunnostusehdotukset tilataan ostopalveluna ja kunnostukset pyritään tekemään vuosien 2024-2025 aikana. Sivulle tullaan päivittämään tietoja jokikunnostusten etenemisestä.

Kankaanpään alueella tehdään Helmi-elinympäristöohjelmassa pienvesien ja rantaluonnon kunnostusta, joten yhteistyötä purokartoituksen ja –kunnostusten kanssa tullaan tekemään.

Poikaskasvatus ja palautus kotijokeen

Jokihelmisimpukan elinkierto on melko monimutkainen. Kaikki alkaa, kun koiras laskee siittiöitä veteen loppukesästä, jotka kulkevat veden virran mukana naaraan kiduksille, jossa munasolut hedelmöittyvät. Naaraan sisällä syntyy hedelmöittyneistä munasoluista pienen pieniä glokidium-toukkia tai glokidioita, jotka naaras vapauttaa veteen veden lämmön viiletessä syys-lokakuussa. Glokidiota voi olla monta kymmentä miljoonaa vedessä ja niiden on tärkeä kiinnittäytyä joko lohen tai taimenen kiduksiin, jossa toukkien elämä voi jatkua. Siksi on tärkeää, että raakkupurossa on myös tarpeeksi vahva raakun isäntäkalakanta. Pienemmät kalayksilöt soveltuvat parhaiten glokidioiden kasvupaikaksi. Jokien välillä on myös vaihtelua siinä, onko taimen vai lohi parempi kala glokidioiden kiinnittymisen kannalta. Esimerkiksi Karvianjoella on tutkittu, että taimen soveltuu paremmin glokidioiden kiinnittymisalustaksi. 

Kun glokidiot ovat kypsyneet ja kasvaneet noin 9 kk kalan kiduksilla, ne tipahtavat pieninä simpukoina jokipohjaan ja pyrkivät kaivautumaan hiekan sisään kasvamaan ja turvaan pedoilta. Tämän takia tarvitaan huokoista soraa jokipohjaan, jossa happea on runsaasti. Raakut kaivautuvat pintaan noin 5 vuoden jälkeen, ja sukukypsyyden ne saavuttavat 15-20 vuoden iässä, minkä jälkeen uusia raakkuja voi kehittyä. 

Karvianjoen jokihelmisimpukat eivät ole lisääntyneet luonnossa vuosikymmeniin, mistä osoittaa nuorien yksilöiden puuttuminen raakkuesiintymistä ja se, että taimenten kiduksia tutkittaessa glokidoita tai putoamisvalmiita raakkuja ei ole löytynyt. Jotta kannan tulevaisuus voidaan taata, on Karvianjoen raakkuja viety tämän ja aikaisempien raakkuhankkeiden aikana Konneveden tutkimusasemalle, jossa on uraauurtava jokihelmisimpukkakasvattamo. 

Vuoden 2021 loppukesästä saatiin glokidioita aikuisista, jotka tuotiin tutkimusasemalle Freshabit LIFE IP-hankkeen aikana. Glokidiota tartutettiin onnistuneesta taimenen kiduksiin, jossa ne kasvoivat pikkuraakuiksi vuoden 2022 kesään mennessä. Poikasia on hoidettu tutkimusasemalla erilaisilla kasvatustavoilla, mutta koska Karvianjoen raakut ovat jo vanhoja, niiden sukutuotteet eivät ole parasta mahdollista laatua, ja vain pieni osa alkuperäisestä määrästä selvisi yli vuoden ikään. Jäljelle jääneet yksilöt vietiin LIFE Revives -hankkeen aikana kunnostetulle jokipätkälle kasvamaan soralaatikossa syksyllä 2023 ja niiden tilanne katsotaan vuoden 2024 kevään aikana. 

Uusia aikuisia on tuotu asemalle vuoden 2023 aikana, mutta niistä saatiin vain pieni määrä glokidioita. Niistäkin pyritään kasvattamaan luontoon lähteviä yksilöitä. Tilanne poikastuotannossa on kuitenkin hälyttävä, koska vanhat yksilöt eivät jaksa tuottaa hyvälaatuisia jälkeläisiä. Uusia aikuisia on tarkoitus tuoda tutkimusasemalle lisää vuoden 2024 aikana ja uusia luonnossa tapahtuvia kasvatusmenetelmiä selvitetään.

Kunnostuksia tehdään, jotta pikkuraakuille olisi paikka missä kasvaa ja kehittyä ja mahdollisesti aikuisia yksilöitä voidaan siirtää parempaan paikkaan sukupuuttouhan alta pois. Nykyiset raakkujen elinympäristöt Karvianjoella ovat hankalat kunnostaa, joten niiden kunnostumahdollisuuksia selvitetään vuoden 2024 aikana. Lisäksi uusia alueita kartoitetaan sekä raakku- että taimenkunnostuksille Karvianjoen sivupuroilla. Karvianjoen porukunnostuksiin tullaan käyttämään pienimuotoisia kunnostuksia, mikä tarkoittaa pohjan parannusta Hartijoki-menetelmällä, kiveämistä siirtämällä rantapenkereen kiviä takaisin virtaan, puuaineksen lisäämistä puroon monipuolistamaan elinympäristöä, mutta myös puhdistamaan jokipohjaa. Soraistuksilla ja sora-alueiden tekemisellä luodaan kutupaikkoja taimenille kantojen vahvistamiseksi ja raakuille puhdasta ja kuohkeaa sorapohjaa, jossa sekä aikuiset että poikaset menestyvät.

Jokikunnostukset

Kunnostuksia on aloitettu Etelä-Pohjanmaan puolella Karvianjokeen laskevalla sivu-uomalla vuoden 2023 kesällä. Noin 100 metrin matkalla kunnostettiin jokipohjaa niin kutsutulla Hartijoki-menetelmällä, jossa joen soraa muokataan ja möyhennetään, jotta soran kovettama sedimentti ja liete saadaan pois ja sorasta tulee ilmavaa ja kuohkeaa. Lisäksi alueelle tuotiin sekä taimenille että raakuille sopivaa kutusoraikkoa, ja tehtiin niin kutsuttu poikaskivikko raakuille, johon voidaan istuttaa pieniä raakkuja. Kunnostustöiden toimivuutta seurataan vuoden ajan ja lisätöiden mahdollisuutta selvitetään.

Muita potentiaalisia kunnostuskohteita kartoitetaan ja etsitään vuoden 2024 aikana. Koska raakku on vaatelias laji, tarvitaan tarkat selvitykset siitä, minkälaiset kohteet voisivat sopia nyt tai ainakin kunnostusten jälkeen raakkujen uudeksi kodiksi. Ennen kartoituksia maanomistajilta tullaan kysymään niihin lupa. Alueiden ollessa soveltuvia kunnostuksille, maanomistajien kanssa sovitaan ja suunnitellaan yhdessä kaikkia miellyttävä tapa toteuttaa toimet. Kartoitus ja kartoituksen jälkeiset kunnostusehdotukset tilataan ostopalveluna ja kunnostukset pyritään tekemään vuosien 2024-2025 aikana. Sivulle tullaan päivittämään tietoja jokikunnostusten etenemisestä.

Kankaanpään alueella tehdään Helmi-elinympäristöohjelmassa pienvesien ja rantaluonnon kunnostusta, joten yhteistyötä purokartoituksen ja –kunnostusten kanssa tullaan tekemään.

Poikaskasvatus ja palautus kotijokeen

Jokihelmisimpukan elinkierto on melko monimutkainen. Kaikki alkaa, kun koiras laskee siittiöitä veteen loppukesästä, jotka kulkevat veden virran mukana naaraan kiduksille, jossa munasolut hedelmöittyvät. Naaraan sisällä syntyy hedelmöittyneistä munasoluista pienen pieniä glokidium-toukkia tai glokidioita, jotka naaras vapauttaa veteen veden lämmön viiletessä syys-lokakuussa. Glokidiota voi olla monta kymmentä miljoonaa vedessä ja niiden on tärkeä kiinnittäytyä joko lohen tai taimenen kiduksiin, jossa toukkien elämä voi jatkua. Siksi on tärkeää, että raakkupurossa on myös tarpeeksi vahva raakun isäntäkalakanta. Pienemmät kalayksilöt soveltuvat parhaiten glokidioiden kasvupaikaksi. Jokien välillä on myös vaihtelua siinä, onko taimen vai lohi parempi kala glokidioiden kiinnittymisen kannalta. Esimerkiksi Karvianjoella on tutkittu, että taimen soveltuu paremmin glokidioiden kiinnittymisalustaksi. 

Kun glokidiot ovat kypsyneet ja kasvaneet noin 9 kk kalan kiduksilla, ne tipahtavat pieninä simpukoina jokipohjaan ja pyrkivät kaivautumaan hiekan sisään kasvamaan ja turvaan pedoilta. Tämän takia tarvitaan huokoista soraa jokipohjaan, jossa happea on runsaasti. Raakut kaivautuvat pintaan noin 5 vuoden jälkeen, ja sukukypsyyden ne saavuttavat 15-20 vuoden iässä, minkä jälkeen uusia raakkuja voi kehittyä. 

Karvianjoen jokihelmisimpukat eivät ole lisääntyneet luonnossa vuosikymmeniin, mistä osoittaa nuorien yksilöiden puuttuminen raakkuesiintymistä ja se, että taimenten kiduksia tutkittaessa glokidoita tai putoamisvalmiita raakkuja ei ole löytynyt. Jotta kannan tulevaisuus voidaan taata, on Karvianjoen raakkuja viety tämän ja aikaisempien raakkuhankkeiden aikana Konneveden tutkimusasemalle, jossa on uraauurtava jokihelmisimpukkakasvattamo. 

Vuoden 2021 loppukesästä saatiin glokidioita aikuisista, jotka tuotiin tutkimusasemalle Freshabit LIFE IP-hankkeen aikana. Glokidiota tartutettiin onnistuneesta taimenen kiduksiin, jossa ne kasvoivat pikkuraakuiksi vuoden 2022 kesään mennessä. Poikasia on hoidettu tutkimusasemalla erilaisilla kasvatustavoilla, mutta koska Karvianjoen raakut ovat jo vanhoja, niiden sukutuotteet eivät ole parasta mahdollista laatua, ja vain pieni osa alkuperäisestä määrästä selvisi yli vuoden ikään. Jäljelle jääneet yksilöt vietiin LIFE Revives -hankkeen aikana kunnostetulle jokipätkälle kasvamaan soralaatikossa syksyllä 2023 ja niiden tilanne katsotaan vuoden 2024 kevään aikana. 

Uusia aikuisia on tuotu asemalle vuoden 2023 aikana, mutta niistä saatiin vain pieni määrä glokidioita. Niistäkin pyritään kasvattamaan luontoon lähteviä yksilöitä. Tilanne poikastuotannossa on kuitenkin hälyttävä, koska vanhat yksilöt eivät jaksa tuottaa hyvälaatuisia jälkeläisiä. Uusia aikuisia on tarkoitus tuoda tutkimusasemalle lisää vuoden 2024 aikana ja uusia luonnossa tapahtuvia kasvatusmenetelmiä selvitetään.

Jotta kunnostuksien onnistumista ja kunnostusalueiden kehittymistä voidaan tarkastella pitkällä aikavälillä, on tärkeää tehdä seurantatoimia hankkeen kunnostamilla alueilla. Hankkeen puitteissa tehdään Redox- ja naulatestejä, jotka kertovat jokipohjan happitilanteesta, seurataan poikasten selviytymistä luonnonkasvatuksessa sekä tehdään sähkökoekalastuksia, joilla selvitetään raakun isäntäkalakantojen tilaa.

Jokihelmisimpukoiden kartoitus

Vuoden 2024 aikana suurimmalla raakkuesiintymällä on tarkoitus tehdä tarkempi raakkujen tilan ja esiintymän koon arviointi. Karvianjoella raakut ovat keskittyneet pienelle alueelle, jolloin koko joen kattavaa raakkujen etsintää ja kartoitusta ei ole mielekästä tehdä. Aikaisemmin alueella on tehty esiintymän arviointia vuosina 2017 ja 2022 ns. linjalaskenta menetelmällä, jossa sukeltamalla on laskettu joen pohjassa olevat raakut joen poikki ja tietyltä leveydeltä ja tulosten perusteella on arvioitu koko esiintymän koko. Kesällä 2024 on tarkoitus tehdä samanlaista raakkujen linjalaskentaa aikaisemmilta linjoilta, minkä lisäksi raakut nostetaan joen pohjasta ylös ja mitataan. Tällä tavalla saadaan selville raakkujen kokojakauma, joka kertoo puolestaan ikärakenteesta. Vaikka on tiedossa, että Karvianjoen raakkukanta on vanhaa ja suurikokoista, tällä tavalla saadaan tarkempaa tietoa aiheesta. Lisäksi voidaan arvioida kuolleiden yksilöiden määrää ja nähdään, millä tasolla kuolleisuus on, jolloin voidaan tehdä kohdennettuja toimia nopealla aikataululla sukupuuttouhan välttämiseksi. Esimerkiksi aikuisten siirto Konneveden tutkimusasemalle vahvistumaan tai siirto johonkin Karvianjokeen laskevaan puroon voidaan tehdä kartoituksen ja mittauksen jälkeen, kun raakut ovat jo nostettu jokipohjasta pois.

Poikasten soralaatikkokasvatus

Poikastuotanto Konnevedellä mahdollistaa poikasten tehokkaan kasvun, mutta niitä on hyvä siirtää luonnolliseen ympäristöön kasvamaan noin vuoden iässä tai 1 mm kokoisina. Silloin ne ovat tarpeeksi vahvoja ja todennäkösyys selviytymiselle hyvä. Poikasia on kuitenkin syytä kasvattaa suljetuissa kasvatusrakenteissa kuten soralaatikoissa tai reikälevyissä, jotta niiden kasvua ja selviytymistä voidaan seurata. Myös kunnostukset täytyy tehdä ennen poikasten vapautusta jokipohjaan ja alueen toimivuus testata. Kuitenkin totuttautuminen kotijokensa veteen on syytä aloittaa heti kuin mahdollista.

Hankkeen puitteissa vietiin syksyllä 2023 soralaatikossa 119 yksilöä noin 1,5 –vuotiaita raakunpoikasia kasvamaan kotijokeensa. Karvianjoen poikastuotto ja –tilanne on hyvin heikko, mistä kertoo se, että kahden vuoden kasvatustyöllä luontoon saatiin palautettua vain vähän yli sata yksilöä. Vaikka kasvatuspaikka on hyvä ja kunnostuksilla parannettu, kiintoaines on Karvianjoella ongelma, joten soralaatikkoa seurataan noin kuukauden välein ja sen verkkoja käydään putsaamassa, jotta poikasille on jatkuvasti tarjolla hapekasta vettä. 

Poikasten kasvu ja selviytyminen selvitetään 2024 kevät-kesän aikana, kun laatikko nostetaan vedestä, avataan ja poikaset etsitään ja lasketaan. Jos kasvua on tapahtunut tarpeeksi, voidaan poikaset siirtää suuremman verkon kasvatuslaatikkoon, mikä vähentää putsaustarvetta merkittävästi. Poikaset olisi hyvä vapauttaa vasta, kun ne ovat isompia, jolloin ne ovat helpommin havaittavissa ja myös vahvempina, jotta selviytymisen mahdollisuus kasvaa, joten poikasvapautukset tehdään myöhemmässä projektin vaiheessa. 

Maaliskuussa 2024 tarkastettiin raakunpoikasten tilanne käymällä läpi kasvatuslaatikon sora ja etsimällä raakkuja mikroskoopin alla. Syystulvien ja vaikean talven jälkeen iloksi huomattiin osan poikasista selvinneen; 22 kpl elävää ja kasvanutta poikasta löydettiin. Ne vietiin takaisin samaan kohtaan purossa kahdessa eri kasvatuslaatikossa kasvamaan mahdollisimman isoiksi ja vahvoiksi hankkeen loppupuolella häämöttävää lopullista vapautusta varten.

Naulatestit

Naulatestillä voidaan tarkastella ja seurata jokipohjan happipitoisuutta. Pohjan happipitoisuus on erityisesti raakun poikasille kriittinen tekijä, koska ne kaivautuvat useammaksi vuodeksi soran sisälle kasvamaan ja vähähappisissa oloissa ne kuolevat. Hyvä happipitoisuus kertoo myös sorapohjan huokoisuudesta ja pehmeydestä, joka on tärkeää kaivautumisen onnistumiseksi, mutta myös yksilöiden liikkumisen kannalta; kovassa pohjassa yksilöt jämähtävät paikalleen ja tämä onkin ongelma Karvianjoella. 

Naulatestin ideana on työntää noin 20 cm pitkä pinnoittamaton naula jokipohjaan ja noin kuukauden päästä tarkastella sen ruostumista. Ruostuminen kertoo siitä, onko jokipohjassa happea ja veden vaihtuvuutta ja pitkän naulan avulla voidaan tutkia, kuinka syvälle hyvä happitilanne jatkuu. Naulatestejä tehdään kaikissa kunnostettavissa kohteissa ennen kunnostuksia, jotta saadaan lähtötilanne kunnostuksille. Kunnostusten jälkeen tehdään samoille paikoille naulatestit uudestaan, ja oletettavasti tilanne on parantunut. Naulatestejä voidaan tehdä vuosien päästä kunnostuksista, jotta nähdään, onko tilanne muuttunut suuntaan tai toiseen. 

Naulatestejä tehdään jo kunnostetulla Karvianjoen sivu-uomalla kesällä 2024. Paikalta saadaan tietoa kunnostusten onnistumisesta ja niiden perusteella voidaan pohtia mahdollisia jatkotoimia alueelle kunnostusten ja/tai poikasistutusten muodossa. Jos uusien kunnostuskohteiden kartoitustyöt saadaan valmiiksi kesän 2024 aikana, voidaan paikoille tehdä naulatestit syksyllä 2024, jolloin saadaan selville kohteiden lähtötilanne kunnostustarpeille. 

Redox-mittaukset

Redox-mittarilla määritetään jokiveden sekä pohjasoraikon huokosveden pelkistyspotentiaalia, joka kertoo kohteiden happitilanteesta. Redox-mittauksien ja naulatestien tulokset pitäisi olla linjassa keskenään, koska ne mittaavat yhtä lailla pohjan happipitoisuutta. Redox-mittauksia on tarkoitus tehdä kesän 2024 aikana Karvianjokeen laskevalla sivu-uomalla ilmentämään kunnostusten onnistumista. Redox-mittaukset tilataan ostopalveluna, mutta pyritään tekemään samaan aikaan naulatestien kanssa. 

Sähkökoekalastukset

Sähkökoekalastuksella pyritään selvittämään kalakantojen rakennetta ja tiheyksiä. Menetelmä sopii erityisen hyvin puroille ja virtavesille. LIFE Revives –hankkeessa raakun isäntäkalojen, taimenen ja lohen, esiintymistä seurataan erityisellä mielenkiinnolla, koska ne vaikuttavat oleellisesti raakun elinkiertoon ja uusien sukupolvien syntymiseen. Sähkökoekalastuksia varten valitaan edustava otos tutkittavasta alueesta ja kalastuksen tekee asiantunteva henkilö. Kalat tainnutetaan veteen johdetulla sähkövirralla ja pyydystetään haavilla, minkä jälkeen lajit tunnistetaan ja yksilöt mitataan kalojen ollessa nukutuksessa. Kalat vapautetaan toimenpiteen jälkeen ja menetelmä ei vahingoita kaloja. 

Karvianjoella tehdään sähkökoekalastuksia vain syksyisin määrittämään isäntäkalojen tilaa ja tiheyksiä. Syksyllä 2022 tehtiin sähkökoekalastus 3 kohteella Länsi-Suomen kalatalouskeskuksen toimesta. Vuoden 2024 syksyn aikana olisi tarkoitus tehdä sähkökoekalastuksia uusilta kartoitetuilta ja kunnostettavilta kohteilta isäntäkalatilanteen selvittämiseksi ennen kunnostusten aloittamista. Jo kunnostetun sivu-uoman isäntäkalatilannetta kunnostusten jälkeen arvioidaan vuonna 2025, jotta mahdollisten lisäkunnostusten vaikutukset ehtivät myös näkymään tuloksissa.

Muuta mielenkiintoista, Satakunta

LIFE Revives –hankkeen aikana pyritään kouluttamaan raakkukoira, joka voisi auttaa jokihelmisimpukkakartoituksissa. Hessu-koiraa koulutetaan tunnistamaan raakun hajua ja toimimaan luonnossa kartoittajan apuna. Katso video: LIFE Revives: Hessu meets freshwater pearl mussel (youtube.com)