Kulttuuriympäristön hoito

Kulttuuriympäristö tarkoittaa ihmisen toiminnan tuloksena syntynyttä ympäristöä, kuten rakennuksia ja rakennettuja alueita lähiympäristöineen, maisemia, joissa näkyy ihmisen kädenjälki sekä maisemassa, maaperässä tai veden alla säilyneitä, ihmisten tekemiä muinaisia rakenteita ja muodostelmia.

Hyvin hoidettu kulttuuriympäristö lisää ihmisten hyvinvointia sekä alueen viihtyisyyttä ja vetovoimaa. Se on tärkeä voimavara, joka luo alueille omaleimaisuutta, tukee paikallisyhteisöjen kehitystä ja tarjoaa myös mahdollisuuksia elinkeinoelämän toiminnalle.

Kulttuuriympäristö uusiutuu ja kehittyy ajan kuluessa ja tarpeiden muuttuessa. Muutoksia tehtäessä on hyvä pitää mielessä jo olemassa olevan ympäristön arvot. Lisäämällä asiantuntemusta sekä huolehtimalla kulttuuriympäristön hoidosta ja käytöstä varmistamme, että arvokkaat kohteet säilyvät tulevillekin sukupolville.

Hae korvauksia perinnemaisemien hoitoon

Perinnebiotoopit eli kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet ovat perinteisen karjatalouden muovaamia, yleensä runsaslajisia elinympäristöjä, jotka ovat tuottaneet karjan tarvitseman talvirehun tai olleet laitumina. Merkittävä osa luontomme monimuotoisuutta, suomalaista kulttuurihistoriaa ja identiteettiä sekä kaunista maalaismaisemaa on vaarassa hävitä perinnebiotooppien taantuessa.

Kaikkiaan noin 30 000 hehtaaria niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia on saatu hoidon piiriin maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän avulla. Perinnebiotooppien vaalimiseen voi kuitenkin osallistua kuka tahansa esimerkiksi hoitamalla pihaketoaan tai osallistumalla perinnebiotooppien hoitotalkoisiin.

Avustuksia voit hakea kohteesta riippuen myös Museovirastolta, Suomen Kotiseutuliitolta ja Kirkkohallitukselta. Jos tarvitset käytännön ohjeita rakennusta säilyttävään korjaamiseen, tutustu Museoviraston ylläpitämään korjaustaito.fi-verkkosivustoon.

• Museoviraston ohjeita korjausrakentamiseen (korjaustaito.fi)